lauantai 29. joulukuuta 2018

Miksi opettajan ammattinimikettä ei suojata?

Julkista keskustelua


Eksyin eräälle keskustelupalstalle, jossa sairaanhoitaja kertoi saaneensa kevätlukukauden pituisen opettajasijaisuuden. Innoittajana sijaisuuden vastaanottamisessa olivat toimineet kirjoittajan mukaan mm. lyhyet työpäivät ja niihin nähden hyvä palkka.


Viime syksynä Helsingin Sanomat uutisoi näkyvästi rohkean erityisopettajan kertomia epäkohtia otsikolla ”Tasa-arvoinen peruskoulu on vitsi”. ( https://www.hs.fi/elama/art-2000005858076.html ) Uutisoinnin yhteydessä opettajan kerrottiin olevan koulutukseltaan taiteen maisteri. Uutisoinnista ei selvinnyt sitä, onko hänellä lisäksi erityisopettajan ammattipätevyys.

Molemmat esimerkkiopettajat voivat olla työssään loistavia. Heillä on varmasti luontaista kykyä kohdata lapsia ja nuoria sekä kasvattaa heitä kohti hyvää huomista. Erityisesti arvostan erityisopettajan rohkeutta sanoa ääneen sellaisia asioita, joita moni opettaja ei uskalla, vaikkakaan en allekirjoita itse läheskään kaikkia niistä.

Molemmat esimerkkiopettajat tulevat kuitenkin kunnille ja kaupungeille halvemmaksi kuin ko. ammattiin vaaditun yliopistokoulutuksen käyneet työntekijät. Kentällä työskentelee tälläkin hetkellä paljon opettajia, jotka ovat hyviä työssään ilman muodollista pätevyyttä. Heille järjestyy paikka usein jonkin vippaskonstin myötä, kuten esim. järjestämällä sellainen opetettavien aineiden yhdistelmä, johon ei löydy pätevää hakija tai jättämällä paikka laittamatta julkiseen hakuun. Kannustavatko kunnat ja kaupungit tähän?


Opettajuus professiona


Muodollinen pätevyys ei tokikaan tee kenestäkään käytännöllisesti pätevää. Muodollisesti pätevä opettaja saattaa olla työssään huomattavasti epäpätevämpi ja vähemmän motivoitunut kuin lähtökohtaisesti epäpätevä. Itselleni on ollut kuitenkin aina erittäin tärkeää se lähtökohta, että opettajuus on asiantuntija-ammatti eli professio.

Opettajaprofessiossa on keskeistä laaja taustateoreettinen osaaminen sekä tieteellinen ymmärrys kasvatuksesta ja opetuksesta. Näille pohja luodaan maisteritason yliopistokoulutuksessa. Käytännön kokemus muovaa jatkuvasti elinikäisen oppimisen perustalta muuttuvaa koulutukseen pohjaavaa käyttöteoriaa. Esimerkiksi pelkästään opetussuunnitelman lukeminen vaatii valtavasti paljon enemmän tieteellistä ja käsitteellistä ymmärrystä kuin lähtökohtaisesti ajattelisi. Puhumattakaan sen toteuttamisesta käytännön työssä.

Ottaen huomioon opettajien ammatin professioluonteen ja maisteritason koulutusvaatimuksen, on ikävää, että opettajan ammattinimikettä ei ole suojattu. Kuka tahansa voi siis esiintyä opettajana ja tehdä opettajan työtä ilman mitään alaan liittyvää koulutustaustaa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden pätevyyden voi helposti tarkastaa Terhikki -tietokannasta (https://julkiterhikki.valvira.fi/ ). Tällainen tietokanta olisi toivottava myös opettajille.

Kasvatustieteen maisterina, luokanopettajana sekä psykologian ja erityispedagogiikan opintoja suorittaneena minä en saisi sairaanhoitajan paikkaa. Erityisopettajan paikkaa minua on jopa kehotettu hakemaan, mutta en kokenut tätä voivani mitenkään tehdä, sillä erityispedagogiikan opinnoista huolimatta minulla ei ole erityisopettajan pätevyyttä. Sen hankkiminen toki minua kovasti kiinnostaa, mutta vielä ilman sitä en usko olevani pätevä toimimaan erityisopettajana.


Lisäisikö opettajan ammattinimikkeen suojaaminen opettajien arvostusta?


Arvostuksen puute opettajien työtä kohtaan on yksi keskusteluun usein nouseva aihe. Minun on myönnettävä, että olen itsekin kuluneiden kymmenen pätevän opevuoteni aikana kohdannut useita tilanteita, joissa minusta on tuntunut, että osaamistani ja asiantuntijuuttani ei arvosteta eikä oikein edes ymmärretä.

Kunnioitusta ja arvostusta ei suinkaan ansaita tekemällä itsensä tärkeäksi erilaisilla titteleillä. Kunnioitus ansaitaan tekemällä itsensä tärkeäksi arjen kohtaamistilanteissa. Kunnioitus ansaitaan lähtökohtaisesti kunnioittamalla ensin itse toista. Ylhäältä annettua auktoriteettiasemaa ja sen siunaamista en siis mielipiteelläni hae.

Voisiko opettajan ammattinimikkeen suojaaminen kuitenkin olla yhteiskunnallisella tasolla osoitus arvostuksesta kyseisen ammatin vaatimaa pätevyyttä kohtaan? Jos on mahdollista tarkistaa rekisteristä, onko lasta muutaman kerran tavannut toimintaterapeutti pätevä, miksi ei ole mahdollista tarkistaa rekisteristä, onko lasta päivittäin opettava opettaja pätevä?

…Varsinkin kun selaamani keskusteluketju täyttyi sen kaltaisista argumenteista kuin ”Miten muka lasten kanssa leikkimiseen tarvitaan jokin koulutus?”…

Leikkimisiin,
-Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti