Voimalla tai vallalla en tahdo hallita

Opettajan auktoriteetista

Olen tehnyt viimeisen kymmenen vuoden ajan opetyötä kymmentä useammassa koulussa lyhyempien ja pidempien pätkien ajan. Työpaikkaa olen ajautunut vaihtamaan omasta tahdostani mm. muuttojen, sisäilmaongelmien ja opiskeluni myötä. Perinteisessä opettajan ansioluettelossa lukuisat työpaikat eivät ehkä näytä hyvältä. Minulle tämä on kuitenkin vahvuus. Koen omaavani valtavan määrän kokemuspohjaista tietoa erilaisista työ- ja toimintaympäristöistä, enkä ole missään vaiheessa päässyt mielestäni ”jämähtämään mukavuusalueelle”.

Eräs asia, jota työyhteisöissä olen ajautunut aina tarkastelemaan, on yleinen käsitys opettajan auktoriteetista. Suurimmaksi osaksi opettajan auktoriteetti tuntuu näyttäytyvän edelleen ns. perinteisenä. Tällöin opettajalla oletetaan olevan jotakin ennalta ja ylhäältä annettua auktoriteettia, jota lasten ja nuorten tulee kiistatta kunnioittaa. Usein tämän osatekijöiksi nähdään tietynlainen ankaruus ja tiukkuus.

Valmistumiseni jälkeen olen saanut kuulla toistuvasti opetustapaani tuntemattomilta rivien välistä esim. näyttäväni ”liian” nuorelta ja olevani ”liian” lempeä opettajaksi. Viimeisimpänä olen kuullut tämän nyt 36-vuotiaana kymmenen vuoden työuran jälkeen. Toki olen pyrkinyt ottamaan tämän imartelevana kohteliaisuutena, ja todellisuutta sekä opetustani on saanut (, ja saa jatkossakin) tulla aina tarkastamaan luokkaani. Perinteisen opettajan ulkoista habitusta ja siihen nojaavaa auktoriteettia en siis ole kuitenkaan voinut olettaa saavani. Tämä tosin lienee onni ja etu. Opettajan auktoriteettia kun ei mielestäni missään tilanteessa pidä olettaa saavansa pelkän ammattinimikkeensä myötä, kunhan vain on "tarpeeksi tiukka". 

Opettajan auktoriteetti ei ole mitään ennalta annettua. Se on asia, joka tulee ansaita. Auktoriteetti on tosin sanana sellainen, jota en mielelläni edes käyttäisi. Opettajan työ on kuitenkin jatkuvaa vallankäyttöä ja sen tiedostaminen on erittäin tärkeää jokaiselle opettajalle. Tiedämme jo maailmanhistorian myötä, että valtaa voi käyttää hyvin vahingollisesti. Miten sinä käytät omaasi?

Lempeä vai tiukka vai lempeä ja tiukka?

Opettajan auktoriteetti ansaitaan mielestäni oppijaa kunnioittamalla. Opettajana minun tulee lähtökohtaisesti aluksi kunnioittaa lasta, jotta voin saada hänet kunnioittamaan minua. Voin toki myös vaatia, ja vaadinkin, kunnioitusta itseäni kohtaan, jos toimin itse kunnioittavasti lasta kohtaan. Yksi kunnioittamisen keskeisistä ainesosista on aito kuunteleminen.

Tiukkuus on tekijä, jolla mielestäni tukahdutetaan helposti aito kuunteleminen. Keskusteluun tiukkuudesta nousee osatekijäksi usein myös kurin käsite, joka on mielestäni vaarallinen käsite. Yleisen näkemyksen mukaan lapset ja nuoret pitäisi nyt ”laittaa kuriin”. Kuriin laittamisesta tulee väistämättä mieleen vaientaminen.

Tiukkuus ja kuri sekä niiden kautta hankittu auktoriteettiasema tekevät lapsen ja nuoren usein pelokkaaksi tottelijaksi. Tämä toki toimii näennäisesti suurimmalle osalle ja saattaa toimia erittäin hyvinkin jollekulle. Pelokas tottelija ei kuitenkaan näkemykseni mukaan usein uskalla kertoa läheskään kaikkea, joka olisi tärkeä hänen oman hyvinvointinsa vuoksi kertoa. Ongelmat tulevat helposti lakaistuksi maton alle.

Kun pelokas tottelija sitten kohtaa aikuisen, joka haluaa aidosti kuulla ja kuunnella, maton alla oleva lika alkaa paljastua. Toisinaan kokonainen yhteisö saattaa olla rakentunut sellaiselle toimintakulttuurille, jossa maton alla on paljon sotkua. Maton raottamisesta tulee helposti tabu. Jos sitä yrittää tehdä, saattaa joutua hyvin hankalaan tilanteeseen.

Aito kuunteleminen ei sulje pois tiukkuutta. Myöskään lempeys ei sulje pois tiukkuutta, sillä tiukatkin asiat voi hoitaa lempeästi. Pisin yhtenäinen opetussuhteeni saman ryhmän kanssa kesti neljä vuotta. Tämän ryhmän siirryttyä yläkouluun, sain kuulla myöhemmin erään entisen oppilaani todenneen, että ”vaikka Anna oli lempeä, se sentään piti meitä järjestyksessä”. Väitän myös itse olevani lempeyteni lisäksi hyvinkin tiukka. En esimerkiksi hyväksy pienimmässäkään määrin toisen epäkunnioittavaa kohtelua. Tällaiset tilanteet on mielestäni selvitettävä aina heti ja missään tilanteessa niille ei saa sulkea silmiään. Mielestäni tämä jos jokin on tarvittavaa tiukkuutta.

Huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista

Erityispedagogiikan opinnoissani törmäsin käsitteisiin psykologinen kontrolli ja manipulatiiviset toimintatavat. Mielestäni nämä käsitteet ovat kuvaavia, kun ajatellaan stereotyyppistä käsitystä opettajan ”perinteisestä auktoriteetista”. Käsitteet paloivat mieleeni ja laittavat minut pohtimaan tiukasti omaa opettajuuttani. En nimittäin missään nimessä halua koskaan tulla olemaan näiden käsitteiden mukaisen toiminnan arkikäyttäjä. Uskon vakaasti, että psykologisella kontrollilla ja manipulatiivisella toiminnalla opettaja ei voi missään kohtaa parantaa pidemmällä tähtäimellä lasten ja nuorten hyvinvointia. En myöskään kuitenkaan väitä, ettenkö olisi itse joskus työurani varrella sortunut "opettajan perinteistä auktoriteettia" käyttämään. Siitä en ole alkuunkaan ylpeä.

Kuri ja tiukkuus ovat usein nopeita ja sikäli helppoja keinoja ratkaista asioita. Lempeys vaatii pitkäjänteisyyttä. Kuuntelemalla nousee usein esiin huolia ja murheita, joiden selvittäminen vie paljon aikaa ja vaivaa. Lyhyen aikavälin ratkaisut ovat houkuttelevia ja helpottavat näennäisesti paljon. Vertauskuvana tässä kohtaa voisi käyttää ”hankalan” oppilaan poistamista luokasta. Toki on tilanteita, joissa oppilaan poistaminen on välttämätöntä. Usein se on kuitenkin vain helppo ja nopea keino päästä tilanteesta ohi ja eroon. Käyttäytymisen takana olevat huolet ja murheet jäävät helposti huomaamatta tai huomioimatta. Ne saatetaan myös siirtää eteenpäin esimerkiksi erityisopettajalle tai kuraattorille ottamatta itse kantaa tai kannettavaa.

Uskallan nyt väittää, että lasten ja nuorten hyvinvointi ei parane ”laittamalla heidät kuriin”. Lasten ja nuorten hyvinvointi paranee kuuntelemalla, kunnioittamalla ja kohtaamalla. Lasten ja nuorten hyvinvointi paranee aidolla välittämisellä ja osallisuuden kokemusten mahdollistamisella. Lasten ja nuorten hyvinvointi paranee tuomalla esiin kaikki se hyvä, mikä heissä ennalta annettuna aina on. Lasten ja nuorten hyvinvointi paranee sinnikkäällä ja pitkäjänteisellä heidän kunnioittamiseensa pohjautuvalla työllä.


”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus. Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.” -virsi 15


Lempeilemisiin,

-Anna