Koulusta huolimatta hyvinvoivat nuoret?
Uusimmat PISA-tutkimukseen liittyvät tulokset on julkaistu
eilen: https://ktl.jyu.fi/pisa/ajankohtaista/t190417 . Niissä on selvitetty nuorten hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Saimme
iloksemme todeta, että nuoret kokevat olevansa pääasiassa tyytyväisiä elämäänsä. Erinäisten tiedotusvälineiden uutisointiin
osalliseksi päässeet nuoret ovat jo ennättäneet kommentoida aihetta mielestäni
kokonaisvaltaisen kypsästi; elämä on joskus kivaa ja joskus tylsää, mutta
pääosin ihan jees. Tämä asenne olisi muuten hyvä erilaista hypeä ja hyggeä
tavoittelevan nykyaikuisenkin omaksua.
Tutkimuksesta selkeästi kehitettäviksi osa-alueiksi nousivat
koulumaailmaan liittyen yhteenkuuluvuuden tunteen parantaminen kouluyhteisössä ja
suoritusmotivaation nostaminen. Yhteenkuuluvuuden tunne oli laskenut huomattavasti sitten
vuoden 2003 ja suomalaisten suoritusmotivaatio koulutyössä oli vertailumaiden alhaisin. Nämä
tulokset kertovat mielestäni siitä, että koulu ei onnistu edelleenkään
nivoutumaan osaksi lasten ja nuorten elämää. Koulu on jotakin irrallista, jota
käydään suorittamassa, jotta voidaan sitten koulun jälkeen tehdä niitä asioita,
jotka lisäävät hyvinvointia.
Kouluviihtyvyys nousee keskusteluun tasaisin väliajoin.
Nostaisin näistä tuoreimmista PISA-tuloksista kouluviihtyvyyden keskiöön
yhteenkuuluvuuden tunteen.
Yhteenkuuluvuuden ja keskinäisen kunnioittamisen ilmapiirin luominen
jokaiseen suomalaiseen kouluyhteisöön on mielestäni avain kouluviihtyvyyden
lisäämiseen. Tämä onnistuu osallistamalla. Osallisuus ja osallistaminen toistuvat uuden
opetussuunnitelman yleisen osan teksteissä lukuisia kertoja. Opetuksen
järjestämistä ohjaavana velvoitteena pidetään YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta,
jonka mukaan lapsella ja nuorella tulee olla oikeus ilmaista näkemyksensä ja
tulla kuulluksi. Jokainen yksittäinen opettaja toki osallistaa
lapsia ja nuoria oman ammattitaitonsa mukaisesti, mutta käytännössä
osallistamisen vaade toteutetaan kouluissa oppilaskuntatoiminnalla.
Oppilaskuntatoiminta on tärkeä mahdollisuus ottaa lapset ja
nuoret aidosti mukaan koulujen päätöksentekoon. Osallisuuden vaadetta se ei
kuitenkaan riitä täyttämään. Oppilaskuntatoimintaan osallistuu yleensä yksi tai
kaksi lasta tai nuorta koululuokalta. Loput jäävät osallisuuden osalta
opettajien opetuskulttuurin varaan. Kouluviihtyvyyden lisäämiseksi olisi erittäin
tärkeää saada luotua ihan jokaiselle lapselle ja nuorelle kokemus osallisuudesta. Näin
ollen oppilaskuntatoiminnan lisäksi olisi mielestäni hyvä tarjota opettajille
selkeitä malleja lisätä osallisuutta oman opetuksen käytänteissä. Yksi
tällainen malli on luokkavaltuustotoiminta.
LuoVa, luokkavaltuusto
LuoVa, luokkavaltuusto sai ideansa oman opetuskokemukseni
yritysten, erehdysten ja onnistumisten kautta. Olin aloittelevana opettajana
innostunut yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmistä ja kehittelin näiden
pohjalta tiimioppimisen mallia. Tiimityöskentelyssä lapset joutuivat tekemään
yhteistyötä ja myös omia päätöksiä koulutyöstään; he tulivat pakotetuksi
ajattelemaan, sillä opettajalta ei aina saanut vastauksia. Huomasin tämän
motivoivan. Lapset sitoutuivat omaan työhönsä, kun saivat vaikuttaa siihen.
Tämän huomion jälkeen päädyin pohtimaan, miten saisin tiimeissä näkyvän
oppimisen innon ja hitsautuvan yhteenkuuluvuuden tunteen tuotua koko luokan tasolle. Hankin Ikeasta istuintyynyt ja
aloin istua luokkieni kanssa lattialla piirissä. Piirituokioissa aloimme vaihtaa
kuulumisia ja vähitellen jutella yhteisistä asioistamme harjoitellen samalla tärkeitä ihmisyystaitoja. Koin, että tämä lisäsi
huomattavasti lasten kouluviihtyvyyttä.
Törmäsin myös opetuskokemukseni ja oman työni kehittämiseen
liittyvien lukukokemusten kautta saksalaiseen luokkaneuvostomalliin ( klassenrat
). Huomasin tässä olevan paljon samaa verrattuna siihen, mitä olin pyrkinyt
tiimioppimisella ja piirituokioilla itse toteuttamaan. Luokkaneuvostomalli
tosin mielestäni profiloitui enemmän demokratiakasvatuksen ja poliittisen kasvatuksen
alueelle. Halusin itse yhteisen päätöksenteon olevan toki juuri myös esimerkiksi demokratiataitojen
harjoittamista, mutta myös vahvasti yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämisen
väline. Uusi opetussuunnitelma ja erityisesti laaja-alaisen osaamisen tavoitteet koostivat mielestäni loistavasti kaiken sen, mitä
olin pyrkinyt sekä tiimioppimisella että piirituokioilla edistämään. Lisäsin
näihin luokkaneuvostomallista poimimiani ideoita ja näin syntyi LuoVa,
luokkavaltuusto.
LuoVa, luokkavaltuusto on jokaisen koululuokan arkeen
helposti ankkuroitava malli, jonka uskon lisäävän
merkittävästi kouluviihtyvyyttä. LuoVa osallistaa jokaisen lapsen ja nuoren yhteiseen
päätöksentekoon ja näin myös innostaa, kannustaa ja sitouttaa oman ja
erityisesti yhteisen hyvän eteen työskentelemiseen. LuoVa ei vaadi
taloudellista panostusta eikä lisäresursseja. Näin ollen se on helposti
sovellettavissa jokaiseen koululuokkaan vaikkapa koko maailmassa. Aloin
rakentaa LuoVa:sta systemaattista mallia kesällä 2016, jolloin ilmoitin sen
myös mukaan HundrED-hankkeeseen. Lisää LuoVa:sta ja sen toiminnasta käytännön
tasolla voikin lukea hankkeen sivuilta : https://hundred.org/fi/projects/muut-projektit-luova-luokkavaltuusto
LuoVa ei tullut valituksi sadan joukkoon, mutta ilokseni ja
innokseni korviini on kantautunut huhuja LuoVa:n käyttöönotosta ympäri Suomea.
Oma uskoni LuoVa-toimintaan on suuri. Uskon, että sen avulla jokainen lapsi ja
nuori saa kokea tulevansa kuulluksi, kohdatuksi ja kunnioitetuksi. Nämä taas
ovat jokaisen ihmisen perustarpeita, joiden toteutuminen on suoraan yhteydessä
jokaisen hyvinvointiin. Uskon, että jokainen aikuinen voi allekirjoittaa tämän suoraan pohjaten esimerkiksi omiin kokemuksiin omasta työyhteisöstään. Lasten ja
nuorten hyvinvointi sekä aina vain paremman tulevaisuuden rakentaminen yhdessä ovat itselleni sydämen asioita. Universaali hyvä lisääntyy keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä toteutetulla tietoisella päätöksenteolla. Näin ollen LuoVa:n toiminnan kehittäminen jatkuu omalta osaltani
ahkerasti ja aktiivisesti. Tervetuloa mukaan seuraamaan kehitystyön etenemistä!
Osallistamisiin,
-Anna
